Tiistaina olin yksin ratsastamassa. Tällä kertaa ajattelin treenata oikein kunnolla, vieläkin kun kenttä oli ihan täydellisessä kunnossa. Sollan oli alkuun nihkeä, mutta heräili aika nopeasti. Rautakangesta muututtiin myös ihan sulavasti "taipuisaksi" jos voi sanoa. Jumppailin ensin volteilla ja tein paljon pysähdyksiä. Iloiseksi yllätykseksi huomasin että jarrut toimi pelkästään istunnalla, ja se sai mut heti hyvälle mielelle.
Hetken päästä alkoi kuitenkin vaivaamaan se, että aina raipanpuoleisen käden pikkurilli jäätyi niin että luulin hävittäväni siitä tunnon.. Olin juuri silloin unohtanut keittää kädenlämmittimet joten jouduin laittamaan tuplahanskat. Jouduin sitten jättämään raipan syrjään kun en muuten pystynyt pitämään ohjista jäätyneellä pikkurillillä.
Ilman raippaa meni ihan hyvin, mutta ponista jäi mun mielestä se napakkuus eteenpäin pois.
Positiivinen asia oli se että ravi oli aika hyvä ja parin lämmittelypätkän jälkeen päästiin jo ravaamaan pari kierrosta. Volteilla poni meni välillä todella hyviä pätkiä (parempia kuin suoralla) rennosti ohjastuntumalla ja tasaisella tahdilla. Suorat välillä menetteli kun Sollan jotenkin hukkasi tuen jostain ja nosti pään ylös ja muutti tahtia. Sanon usein että Sollan "pyytää apua" tekemällä noin kun sillä jää joko pohkeen tai ohjan tuki vajaaksi ja silloin sitä pitää heti auttaa eteenpäin tasaisesti. Tärkeintä on yrittää auttaa epätasaista hevosta olemalla itse mahdollisimman tasainen. Ravailin aika paljon molempiin suuntiin ratsastamalla kulmat&lyhyet sivut loivana kaarteena ja tein ympyröitä ja isoja voltteja. Lopuksi annoin Sollanin kävellä ja hoidin sen pois. Harmi kun mulla ei nyt ole kuvaa siitä minkä näköinen Sollanin turpa on sen jälkeen kun se on syönyt puuronsa. :D
Keskiviikkona Adakin jätti treenit väliin ja tuli talllille mun kanssa. (Onneksi Ada oli myös keittänyt kädenlämmittimet!) Mentiin molemmat satulalla. En muista tasan mitä tehtiin mutta alkuun Sollan oli todella jäykkä ja keksin että ennen joka ratsastusta taivutan sen joko maasta- tai selästäkäsin molempiin suuntiin turvalla melkein kylkeen asti, koska olen huomannut sen auttavan melkein aina ponin "alkujämäkkyyteen". Ja sitäpaitsi aidot islantilaiset tekevät noin. ;) Kyllä Sollan sitten siinä pehmeni ja tein joitain ravisiirtymisiä ja pysähdyksiä. Alkuverkan jälkeen tein hetken samaa mitä viime kurssilla. Menin puolen kentän kokoista neliötä ja joka kulmassa pysäytin ja pyysin Sollania ottamaan yhden askeleen takajaloilla ulospäin. Sollanilla se toimi yllättävän hyvin ja sain aktivoitua sen takajalat molempiin suuntiin. Tän jälkeen tehtiin pari pätkää varovasti pohkeenväistöä molempiin suuntiin ja mun mielestä poni siis meni oikeesti sitä paremmin kuin ennen kinnerpattia! :D Ennen se joko on jättänyt väistättämättä takajaloilla tai valahtanut lapa edellä, mutta se toimi keskiviikkona melkein moitteettomasti. Ihan vaan huvin vuoksi mentiin vielä espanjalasita käyntiä vähän ja poni oli niin ♥
Torstaina olin taas yksin ja menin ilman satulaa. Voi olla että poni oli silloin jo vähän hyydyksissä kahdesta kunnon ratsastelusta. Sollan oli hieman epätasaisempi ravissa kuin muina päivinä mutta se johtui myös luultavasti siitä että kun sen tahti muuttui niin en itse pystynyt olemaan niin tasaisena kuin satulan kanssa ja välillä heittelehdin sinne tänne ihan tyhmästi, onneksi kukaan ei ollu kattomassa. Vähän ajan päästä kun Sollan taas alkoi muistelemaan niitä ravin saloja niin aloin minäkin oppia taas vaihteeksi istumaan siellä. Pörräiltiin Sollanin kanssa vähän rennommin sitten ympäri kenttää ja tehtiin pysähdyksiä mahdollisimman pienillä avuilla. Pullalle isot plussat näistä ratsastuksista!
 |
| pakkasratsastuksen jälkeen voi näyttää tällaiselta :) |
Huhhu kuinka paljon tekstiä tuli.. Nostan hattua sille joka luki tuon kaiken!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti