Tämä ratsastus oli jo viime viikon sunnuntaina, eli se tulee ainakin viikon myöhässä (eri syistä..).
Kuitenkin menin silloin ratsastamaan Sollanilla ja äiti pääsi onneksi kuvailemaan. Menin pellolla ja aloitin jumppailemalla käynnissä. Sollan oli käynnissä vähän tahmea kun ei askeleet tahtoneet venyä eteen.
Ravissa lähti poni ensin melkein lapasesta kun yllätyin hieman sen reagointiin. Annoin pohkeet sattumalta samassa kohdassa missä me usein laukataan ja poni sitten tulkitsi sen puoliksi laukka-apuna.. Kyllä ne ravit sitte rauhottu ja löydettiin siihen jonkinnäköistä tahtiakin. Ei ensin oltu menossa kentälle (märän pohjan takia) joten jäätiin pellon tasaisempaan kohtaan ravailemaan ympyrälle. Siinä oli ratsastamista kerrakseen kun poni menee pää ylhäällä, takajalat hukassa ja posottaa epämääräisiä sössötyksiä heti kun ei jossain ole tukea tarpeeksi tai se joutuu menemään edes vähän alamäkeen. Saatiin onneksi joitain pätkiä onnistumaan ihan hienosti taivutettunakin. :) Mulla on usein ite sellanen tunne, että jos jokin ei onnistu voltilla niin jään siihen voltille vain menemään ympäriympäriympäri ja lopuksi alkaa ponikin hyytymään eikä silloin varsinkaan jaksa yrittää. Mun pitää varsinkin Sollanin kanssa muistaa että jos ei ravivoltit heti suju, niin siirrytään vaikka takaisin käyntiin ja tehdään siinä hetki toisia asioita kuin että jäädään voltille vain raastamaan samaa asiaa kokoajan. Kuitenkin tänään ei ravissa tullut hirveästi edistystä ja varsinkin kuvista huomaa että olin ehkä hieman turhautunut..? :D Ja älkää nyt pelästykö, sillä mulla on ratsastuskuvissa
todella usein aika tuima ilme (keskittymissyistä?).
|
"Muttaku tuli vessahätä" |
|
muhku :3 |
Olin sitten kuitenkin itsepäinen ja halusin kentälle, koska se on kaikista tasaisemmalla kohdalla peltoa ja pellon epätasaisuuden vuoksi meidän ravit meni osittain plörinäksi. Kentällä Sollankin sai jalkojaan enemmän kuriin ja ravattiin siinäkin hetki.
|
"Pulla sun turpis on huonosti" |
Käyntitauon jälkeen otin tölttiä ja siitä yllätyin tosi positiivisesti! Hieman märkä kenttä näköjään hidasti Sollanin takajalkoja sen verran että töltti muuttui ihan mielettömän hyväksi! (Niin siis kun vertaa siihen miten Pullis muuten tölttää) Innostuin töltistä sen verran etten melkein olisi halunnut lopettaa kun kerran meni niin hyvin, mutta lopuksi alkoi Sollankin olemaan niin hikinen (myös lämpimän sään ja osittain jäljellä olevan talvitakin takia) että käveltiin sitten aika pitkään ennenkuin otettiin pari laukkaa.
|
Se osas kans ilmät kii :D |
Sitten mentiinkin ottamaan pari laukkaa ja sen taisi Sollan jo tietää ennenkuin päästiin edes raviin. Ensin sitten pelleiltiin sitä sun tätä, mutta onneksi lopulta saatiin ihan normaalia ravia. Nostossa Pullis innostui niin paljon että unohti miten jalat kuului laittaa ja huomasin vasta loppupätkästä takapään heiluvan oudosti ja että oltiin tultu ristilaukalla koko pätkä.
|
pelleilyä osa 1 |
|
pelleilyä osa 2 |
|
hillitympää pelleilyä |
|
"Mä tuun enkä välitä miten mun jalat menee" :D |
Sama juttu tokalla laukalla. Vaikka nimenomaan nostin vasenta (Sollanin helpompaa) laukkaa niin tultiin tämäkin ristilaukalla.. En viitsinyt enää sitten puolessa välissä peltoa alkaa jarruttelemaan kun kuitenkin hyvällä vauhdilla tultiin. Jos poni ei olisi vaahdonnut hiestä, olisin ottanut vielä yhden laukan hieman kunnollisemmin. :)
Laitoin sitte ponin pois ja napsin vielä kuvan Chilistä ku heppa otti arskaa :3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti