Ófeigurissa ♥

Keskiviikkona pääsin maailman parhaaseen issikkapaikkaan Ófeiguriin! Ófeigur on kolmen leirikesän jälkeen mulle jo aika tuttu paikka ja tällä kertaa pääsin pariksi päiväksi mukaan auttelemaan tallille. Eniten mua harmittaa että sain harmillisen vähän kuvia... Òfeigurin fb- sivuille pääset tästä!

 Lähdettiin kotoota ajamaan Vihtiin päin vähän vaille klo 10. Meidän piti olla ratsastuksenopettaja Mirkan luona klo 11, mutta rekka oli kolaroinut henkilöauton kanssa Lahden moottoritiellä joten jouduttiin seisoskelemaan n. 40min ja oltiin Mirkan luona vasta 11.40. Syötiin sitten makkarakeittoa ja lähdettiin sen jälkeen tallille päin.

Tallilla autoin jakamaan kivennäisiä hepoille tarhoihin ja harjasin myös Mirkan hevosen Tangon. Tangolta lähti muuten ihan sikana talvikarvaa! Ihme ettei Sollanilta ja muilta poneilta ei vielä talvikarva lähde.. Ehkä ne aistii että tulee vielä pakkasia..?

Risto ulkoilemassa

Samana päivänä tallilla järjestettiin "Ämpäripäivä" jonne kaikki halukkaat saivat tuoda ämpärin jonka oli koristellut omalla lempparilleen. Osallistujia oli muutama mutta ämpäreitä monta.

kaikki ämpärit

(vas.)Adan tekemä ämpäri Petelle ja (oik.) mun tekemä Vakurille

ja samat takaatapäin

Sitten kun kierreltiin hakemassa hepoilta astioita pois niin mulle kerrottiin kauhutarinoita siitä että mun ihan ykkös suosikkihepalla (Ófeigurista) Vakurilla on luultavasti joku jumi jossain ja on alkanut ratsastaessa hyppimään ja kiljumaan ja että mut luultavasti laitetaan sinne selkään..

tammalauma

Illemmalla pääsin sitten tunnille Vakurilla. Vakur oli hoitaessa ja varustaessa puomilla tosi nätisti paitsi lievä sydänkohtaus menattiin saada kun pressu jäi kiinni hokkiin.. Tältäkin lähti talvikarvaa paljon ja meidän jälkeen puomin viereen jäi iso läntti ruskeita karvoja. :P
Tunnille pääsin kahden muun tyypin kanssa joten en joutunut yksin olemaan.Vakurilla ei oltu aika pitkään aikaan ratsastettu ja se oli todella jäykkä. Ihmettelin että mitä mun lempparihepalle on tapahtunu??  Tuntui oikeasti ihan sotalaivalta Sollaniin verrattuna. Sitäpaitsi koko hevonen oli vino eikä ottanut vasenta pohjetta yhtä hyvin kuin oikeata. Kyllä me kuitenkin tunnista selvittiin, parilla pompullakin.. Vakur yhdessä vaiheessa vingahteli aina jotain omaa ja siinä samalla nosteli jalkoja tai pompahti mutta ei sen pahempaa. Helppo siellä oli istua ja heti kun heppa reagoi niin ponin vain nokka menosuuntaan ja eteenpäin. Joskus se "keksi syyn" reagoida juuri jossain siirtymisessä tai kun siihen kohdisti vähän painetta. Kerran me pompahdettiin vähän opettajaakin päin mutta heti kun komensin niin se pomppu jäi siihen. Hienosti saatiin ravia ja tölttiä, tosin hieman jäykästi. Jos olisin yksin ratsastanut olisin jumppaillut vielä vähän enemmän käynnissä mutta selvittiin näinkin. Vakurista tuli tosi hikinen kun herra ei pitkään aikaan ole ollut hommissa. :3
Hoidin sitten Vakurin tunnin jälkeen ja loimitin sen ulos.

 Oman tunnin jälkeen pyöriskelin tallilla laittamassa vähän vesiä ja kävin kattomassa seuraavaa tuntia. Joudun siellä hieman hölkälle kun tunnilla oleva heppa ei oikein halunnut ravata.. :)

 Loppu illan tunnin jälkeen jaoin iltaheiniä kaikissa pimeimmissä tarhoissa koska mulla oli mun superlamppu. ;) Noin klo 20 mentiin takaisin Mirkalle, syötiin lämpimiä leipiä ja käytiin saunassa ja sitten eikun nukkumaan.

Seuraavana aamuna lähdettiin joskus klo 10 tallille ja siellä olikin päivän ensimmäinen asiakas odottelemassa. Mirkan tytön "pikku Adan" päiväkotiopettaja tuli maastoilemaan. (pikku Ada siksi koska oma pikkusiskoni Ada on sitten iso Ada) Minä pääsin mukaan maastoon Brimirillä pitämään perää, kesimmäisenä meni Adan päiväkotiopettaja Takulla ja vetäjänä Mirkka Sneldalla.
Brimir on vanha terapiahevonen ja se oli hoitaessa todella rauhallinen. Onneksi sain apua pikku Adalta harjaamisessa koska Brimir oli todella likainen.

pikku Ada auttamassa

Kentällä noustiin selkään ja käveltiin siinä hetki. Brimiriä ei olisi yhtään huvittanut liikkua yksin toisella puolella kenttää ja jumitteli välillä oikeasti niin etten meinannut sitä möhköfanttia liikkeelle saada! Leila (tallin omistaja) kertoi mulle sitten Brimirin tarinan (jota en nyt ala kertomaan) ja älysin jotenkin että tämä hevonen ei olekaan niin alistuva hevonen miltä se näyttää. Ja mitä enemmän mä siellä selässä yritin saada välillä hevosta liikkeelle sitä vahvemmin vanha terapiahevonen seisoi paikoillaan. Lopulta kyllä päästiin maastoon ja siellä Brimir meni tosi hyvin ja reippaasti. Kierrettiin noin 1h lenkki ihanissa maastoissa enimmäkseen käyntiä mutta otettiin myös pari ravi/tölttipätkää.

hommiin!

kyydissä :3

Maaston jälkeen hoidin Bimirin pois ja autoin jakamaan päiväheiniä. Käytiin myös tässä välissä Mirkalla syömässä lounasta. Lounaan jälkeen pääsin Merin kanssa vähän aikasemmin tallille kuin muuta ja oltiin siellä kahdestaan hakemassa Nasi ja Rodi sisälle kuivumaan. Järjesteltiin myös loimia satulahuoneessa ja mietittiin miten puhallin toimii. Kyllä loimet sitten saatiin lopuksi kuivumaan ja puhallin päälle. ;)

viime kesän "pikkuvauva"

"pikkuvauva" nyt

Cartoon Hero ja hänen äitinsä :3

Sitten kun Mirkka tuli päästiin ratsastamaan. Minä Nasilla ja Meri Rodilla. Nasilla oli ratsastettu viimeksi 4kk sitten (jess jess..) ja oli hieman ruosteessa. Hevonen oli aivan sairaan jäykkä mutta varovasti asettamalla pienempiä pätkiä alkoi hevonen taipumaan. Alkukäynnitkin meni jokseenkin vauhdikkaasti kun hevonen harppoi pää pystyssä ihan innoissaan päästessään hommiin.
 Enimmäkseen pysyttelin sitten keskiympyrällä ja taiuttelin rautakankea molempiin suuntiin. Uskon, että kun sillä ratsastaisi säännöllisesti niin se on tosi kiva hevonen! Sitten kun meidän piti kohkeilla vähän reippaampaa askellajia lähti heppa hieman lujempaa ja ravin sijaan sain pienen laukkapyrähdyksen.  Hyvin mä siellä pysyin, heppa vain hieman innostui. Ei kuitenkaan sen jälkeen enempää ravailtu tai töltätty kun Mirkka epäili että sillä on suussa jotain piikkejä yms. ja ajatteli että aletaan paremmin sitten ratsastamaan kun suu on katsottu. Olin tosi tyytyväinen Nasiin muuten ja taluteltiin Merin kanssa heppoja vielä kentällä hetki. Rodi meni Merillä mielestäni hyvin mutta oli tapansa mukaan hieman laiska.

Nasi

Nasi tarkoittaa suomeksi turpaa :)

Merin kanssa todettiin: Kun ei se yhteiskunta pyöri sillä tavalla että Nasi on rauhallinen, ja Rodi on reipas, ja Fanny osaa ratsastaa, ja Meri osaa ratsastaa.

Rodi

Vili Rodin naapuritarhasta

Kun oltiin hoidettu hepat pois sanoi Mirkka että saan vielä tulla Vakurilla tunnille jos haluan. Hain sitten Vakurin tarhasta ja loimien alta paljastuikin ihanan puhdas hevonen. :3 Harjasin sitä vähän ja sitten varustin sen. Jouduttiin ottamaan toinen satula koska Vakurin omasta satulasta oli katkennut toinen vastinhihna kun olin edellisenä päivänä sillä ratsastanut. (Silloin satuloidessani vielä mietin: Nää vastinhihnat näyttää vähän siltä että ne voi katketa koska vaan..)
Vakur oli tunnilla ainakin 5x parempi kuin edellisenä päivänä! Vaikka se pari kertaa pienesti hypähti ja vingahti niin oli heppa aivan superi. Äiti olisi ollut kuvaamassa mutta oli niin pimeetä ettei kuvista tullut mitään...  Vakur oli paljon taipuisampi ja osasin jo vähän ratsastaa sillä.  Nelitahtista tölttiä posotettiin aika montakin kierrosta! Olin aivan älyttömän tyytyväinen heppaan! Olisi tehnyt mieli tulla seuraavana päivänä ratsastamaan sillä.
 Kun tunnin jälkeen olin hoitanut Vakurin pois jouduin keräämään kamat kasaan ja lähtemään kotiin päin kun kello oli n 19.
Mulla tulee aina tippa linssiin kun pitää tuolta ihanasta paikasta lähteä, mutta onneksi keväämmällä uudestaan! ♥

Videoita

En ole nyt ehtinyt postaamaan vaikka olisi ollut aihetta kirjoittaa, mutta mun mielestä on tosi tylsä kirjoittaa kuvattomia postauksia. Tässä kuitenkin postaus jossa on siskoni tekemiä videoita tallin poneista ja eläimistämme. Osa ponien videoista löytyy Frisas -esittelysivulta. Videot koostuvat enimmäkseen kuvista.
Tässä linkit jokaiseen videoon: Koirien video, Lillin video, Sollanin video ja Barbien video

Team Kuolaimettomat

Viime lauantaina mentiin tallille ratsimaan Adan kanssa ja onneks äiti suostui kuvailemaan. Hoidettiin hepat sisällä ja varustettiin ne. Sollanille laitoin kuolaimettomat ja satulan ja Ada laittoi Barbielle samat.

hommiin!

"mäki haluun"

Ilma oli ihan hyvä, mutta on tylsää kun lumi on alkanut sulamaan ja jokapuolelle tulee niin märkää. Sollanille kertyi ajoittain pieniä tilsoja vaikka sillä on tilsakumit mutta tilsat putosivat sitten nopeasti itsestään pois.

ei kuolaimia :D

Mentiin kentälle tekemään hommia käynnissä ja myöhemmin ravissa. Sollan toimi muuten hyvin mutta oli ajoittain nihkeä. Kokeilin espanialaista käyntiä, mutta heppa ei ollut ihan sillä tuulella. Ravityöskenetelyt meni tosi hyvin ja ravi pysyi aika pitkiäkin pätkiä hyvänä.

Pullan ilme..

tälleinäin ;)

Otettiin tölttiäkin joka meni ihan hyvin. :) Ei me vielä tölttiä olla kunnolla treenattu mutta tölttiä se ainakin on!

älkää dissatko :3 se yritti♥

Kentällä sitten Barbie rupesi laukkailemaan ja Sollanhan menasi että mä kans! Äiti sitten sanoi että voin kyllä ottaa sillä suoralla laukkaa jos vain haluan. Mentiin sitten kentältä pois ja mentiin pyörimään pellon toiseen päähän. Sieltä sitten tultiin ravissa ja suoralla annoin laukka-avut ja sieltä nousi laukka. Sollan oli ja minä oltiin niin fiiliksissä kun päästiin taas laukkaamaan. Nämä olivat ekat laukka-askeleet ratsasin sitten heinäkuun! Luulin että Sollan lähtisi jotain omaa rullausta ihan täysillä koska takajalka ei kestäisi, mutta sieltä nousi paljon parempi laukka mitä osasin odottaa. Toki lumihanki sai hepan myös nostelemaan jalkojaan ja mun mielestä, siis ihan oikeasti, Sollan ei ole ikinä laukannut noin hyvää laukkaa!

sen jalat on ilmassa :O

Sollan ei sitten pellon loppuessa kesken meinannut edes hidastaa vaan jatkoi kaarteessa hyvää laukkaa vielä pienen pätkän. Sollan meni niin hyvin että oli pakko mennä vielä kerran. Seuraavan kerran Sollan osasi jo hieman ennakoida ja heitti ensimmäisistä ravipohkeista pienen pierupukin ja lähti salamana jo laukkaan. Se oli niin ilonen ku pääsi taas menemään lulaa. :3 Poni oli laukkojen jälkeen ihan puhki ja mentiin pihalle vielä kävelemään aika pitkäksi aikaa jotta heppojen hengitys tasaantuisi. Sollanin jarrut toimi koko ratsastuksen tosi hyvin vaikka mentiin kuolaimettomilla ja poni oikein innostui. :D

lulaa!

Ratsastuksen jälkeen Sollan sai vielä puuronsa ja tällä kertaa sain sen sottaturvasta kuvan :3♥

  Loppuun vielä poseeraukset ala Pullis :3

"Let me demonstrate a donkey"

3 vuotta onnellista kavioliittoa ♥

Tästä postauksesta saattaa puuttua kuvia/juttuja ja ne voivat olla eri järjestyksessä mutta tämän postauksen tekemissä oli muutenkin kauhea kirjoittaminen ja kuvien valitseminen. Joistain tapahtumista löytyy vielä postausta ihan blogin alkuajoilta jos kiinnostaa katsoa! :D

1.2 Sollan on ollut meillä 3 vuotta.
Sollanin kanssa ollaan ehditty kokea ylä- ja alamäkiä hurjasti ja nyt voinkin kertoa vähän meidän tarinastamme.

parin vuoden takaa

Ostimme Sollanin Ruotsista kuvien, videoiden ja monen sähköpostin perusteella. Heppa myytiin kilttinä perheponina ja siksi se on osoittautunutkin! Sollan tuli meille Ruotista 1.2.2011 noin kello 22 ja olimme koko perhe tallilla vastaanottamassa sitä.

ponia odottamassa

Vihdoin hevosrekka saapui ja ulos tuotiin ensin söpö ardenner-vuonis risteytys ja sen jälkeen maailman suloisin islanninhevonen Sollan. Ardenner-vuonis jatkoi matkaansa taas rekan mukana ja Sollan jäi meille talutettavaksi pihalle. Poni ravisteli itseään ja huuteli ihmetellessään oliko täällä muita nelijalkaisia.
Hetken jaloittelu jälkeen pääsi Sollan heti muiden luo tarhaan ja eihän siinä sen kummoisemmin käynyt kuin että tamma asteli sinne, ja vain yksinkertaisesti OLI niiden muiden pomo. :)

ekoja kuvia Sollanista

sollanin höpsö tapa aina ratsastuksen jälkeen :3

Sollan kotiutui meille nopeasti ja asettui laumaan johtaja asemaan. Kiltistihän se niitä komentaa ;)

 Ekat ratsastukset suoritettiin ilman satulaa koska satulaa meillä ei ollut sille vielä. Poni oli silloin herkin pysäytettävä ikinä ja oli tosi ihqu ratsastaa. Itse en silloin osannut päätellä mitään mistään töltin puhtaudesta, mutta jotain töltintapaista osattiin mennä. Ei ne askellajit niin tärkeitä ollu kun ei me kisaradoille meinatakkaan.  Ilman satulaa köpsöteltiin kunnes löytyi jonkinlainen satula. Sollan toimii todella hyvin kaikenkokoisilla ratsastajilla ja on oikea kultakimpale.♥

Muistan vielä sen kun käytiin Hööksissä törsäämässä kaikki lahjakortit Sollanin uusiin kamoihin. Niitä oli niin kiva valita! Pinkki niin sopii sille :3 (mun on pakko vielä ostaa sille pinkit jännesuojat maastoiluun).

Talven jälkeen koitti kevät ja ratsasteltiin Sollanilla ja tehtiin erilaisia juttuja. Kokeiltiin eri satuloita (varmaan yli 10) ja pari äidin tutuista issikkaihmisistä käv ratsastamassa sillä. Oman hepan omistaminen oli niin kivaa!

Vaikka omistettiin nyt satula mentiin vieläkin paljon ilman sitä. Päästiin myös hyppelemään pariin otteeseen.

Kun tuli kesä, meillä kävi huono tuuri. Sollanille iski kaviokuume ja koko ihana kesä meni sen toipumiseen. Sollanilla oli aikaisemmin 3vuotta sitten ollut kaviokuume, mutta kuulemma sen jlkeen ollut laitumella kesäisin ilman ongelmia..? Sollan vain paisui mahanympärykseltään ja kaikki lihakset katosivat ja ponihan näytti ihan järkyttävältä! Kaviokuume oli luultavasti tullut osittain heinästä joka oli todella sokerista ja siitä että kengittäjä oli vuollut kaviot ihanpäin puuta. Kyllähän sitä luulee että kengittäjä osaa asiansa, mutta jos ei osaakkaan? Pikkuponien vuolut olivat meneet ihan hyvin mutta Sollanin jalat oli vedetty aivan liian lyhyiksi ja kengät siihen jalkaan.  Sollan seisoi sitten omassa minitarhassaan oikean tarhan sisässä ja myös söi oman minimääräsä heinää kun muut ponit pyörivät ympärillä.
 Kaviokuumeen jo vähän helpottuessa meidät satuttiin valitsemaan Mtv3 Juniorin - Mun oma lemmikki ohjelmaan mukaan. :) Minulla ja Adalla oli molemmilla omat jaksot- Ada kertoi Ratsastajan varusteista ja minä puolestani Ponin varusteista. Jaksot kuuluivat "Ponikouluun".
Sollan oli mukana harjattavana ja varusteltavana. Ratsastin käyntiä myös vähän, mutta ponihan tökötti ihan kamalan näköistä käyntiä kaviokuumeen takia. Jaksossa myös talutin sitä ratsastamisen sijaan.

Kun pystyi poni kävelemään osallistuttiin vuoden 2011 Nikkilän Match Showhun. Kehästä tuli sininen ruusuke ja jatkoon ei päästy. Huvin vuoksihan tätä oltiin kokeilemassa. Tuomarin arvionti:Rakenne- hyvä, Käynti- hyvä, Ravi- tyydyttävä, Kokonaisuus- tyydyttävä
"Esitetty laidunkunnossa, kaviot hoitamatta, hyvät jouhet ja ilme, rauhallinen luonne"

Pulla oli aina mun silmissä ykkönen vaikka tuomari ei digannut. :) Olihan poni juuri kaviokuumeessa ollut joten ei ihme että näytti laidunkuntoiselta! XD

♥

Vihdoin alettiin saamaan ponia takaisin kuosiin ja alettiin jo ratsastella. Poni pääsi myös talutusratsuksi vuoden 2011 "Kesäriehassa" joka järjestettiin tallilla.

 Päästiin taas kokeilemaan esteitä myöhemmin syksyllä ja heppa tykkäsi kovasti!

ja hyppytyylihän oli ihan vapaa :D

Ennen talven tuloa Sollanilla kävi taas pieni kaviokuumeen poikanen, ja tällä kertaa eläinlääkäri totesi että meidän hevonen on hiilihydraattiherkkä. Aloimme heti vähitellen siirtymään vähäsokerisempaan heinään ja antamaan pienempiä heinämääriä. Nyt olimme myös löytäneet maailman parhaan kengittäjän joka ihan oikeasti tietää mitä tekee. Hän kengittää ja vuolee vieläkin kaikki hepat tallilla ja on Sollanin kavioiden pelastaja! Ensin Sollan sai tosenlaiset kengät ja niihin pohjalliset, sitten parin kerran jälkeen siirryttiin "idioottikenkiin" jotka eivät olleet sen kummoisempia kuin että kenkä oli väärinpäin kaviossa. Tämä oli ehdotonta Sollanin kavion asennon korjaamiseksi. Idiottikengistä siirryttiin natural balance  -kenkiin jotka sitten helpottivat hepan kävelyä.
Koko talvi meni muuten todella kivasti ja samoin kevät ja kesä. Kesä oli jotenkin niin outoa ja ihanaa kun oli oma heppa jolla sai ratsastaa. Olihan se koko viime kesän ollut kaviokuumeessa! Hyi, ei enää ikinä kaviokuumetta..

joitain ekoja ratsastuskertoja

 Kesällä Sollan pääsi mukaan Ófeiguriin leirille. Sollan asusteli yksin tarhassa ja yöt sisällä koska johtajaluonteesta vuoksi sitä ei uskallettu laittaa muiden tammojen sekaan. Sollan teki päivässä kaksi tuntia ja minä ja Ada ratsastimme sillä vuorotellen. Muistan että välillä häpesin poniani ihan kamalsti kun se  vain kuopi, kuopi ja kuopi kun se jotui vuorottelemaan toisen hepan kanssa ulkoilemista, ja joutui seisomaan osan päivästä sisällä. Kotonahan se on saanut olla pihatossa 24/7.

makkarapuku

 Sollanilta löydettiin siellä pikkuvikoja sieltä ja täältä eri askellajeista. huomattiin myös että sen takapää on todella heikko etupäähän verrattuna ja että oikea takajalka on jotenkin hitaampi/heikompi kuin vasen. Äidin tuttava oli jo tämän saman asian aikasemmin huomannut mutta sanoi sen kyllä "korjautuvan". Kyllä me myös kehuja leiriltä saatiin, kuten esimerkiksi espanjalaisesta käynnistä. ;) Sollan pääsi ensimmäistä kertaa elämässään uimaan järveen! Poni oli ihan innoissaan räiskyttelemässä vettä  ja menemässä järveen. Käytiin niin syvällä että vettä tuli selässä istuvan (eli minun ja Adan vuorotellen) polviin asti. Ihana  pehmoiseksi tuli sen häntä siitä järvivedestä. :D Leiriltä lähdettiin kuitenkin hyvin mielin ponin kanssa, mutta surullistahan se oli että leiri loppui..

leirikisoista :D

 Sollanin kanssa käytiin myös loppukesästä ihan estetunneilla koska sattui olemaan hyvä opettaja ja sekä ratsastaja&heppa tykkäsivät esteistä. hypeltiin kotona myös muutenvain. :)

Esteillä harjoittelimme erilaisia juttuja ja koitimme myös esteiden avulla paranataa Sollanin heikkoa laukkaa. Viimeisillä tunneilla alkoi jo hyppytekniikassakin näkyä parannusta. :)

Osallistuttiin myös vuoden 2012 Match Showhun. Tällä kertaa kotiin tuli myös sininen ruusuke, eikä päästy jatkoon. Tällä kertaa tuomarikin vaikutti tosi tylyltä.. Onkohan niillä jotain issikoita vastaan?
Tällä kertaa arvostelu oli: Rakenne-hyvä, Käynti-hyvä, Ravi-hyvä, Yleisvaikutelma- tyydyttävä
"Saisi olla enemmän massaa"

Siis mitä? Mä tuun tonne hevosen kanssa joka tasan on linjoissa ja viimevuonna ku sanottiin että laidunkunnossa niin seuraavalla kerralla saisi olla enemmän massaa..?
Tänävuonna järjestettiin "syysrieha" jossa Sollan oli talutusponina. Silloin heppa teki tosi pitkän päivän ja oli niin kiltisti vaikka kaikki pikkulapset hääräsivät ympärillä. Sollan äänestettiin silloin tallin kolmanneksi parhaaksi poniksi. :D

molemmat kuvat eri vuosien Showsta (agility)

ohjasajo

Seuraava talvi meni meillä mukavasti hiihtoratsastellen ja tehden kaikkea kivaa hurjan isossa lumihangessa!

ehkä edustavin kuva ikinä!!

 Treenailtiin koko talvi ja kevät ahkerasti ja poni toimi muuten hyvin, mutta sillä oli vieläkin oikea takajalka todella heikko. Sollan nosti väkisinkin vasemman laukan ja meni sitä vaikka vastalaukkaa kunhan se ei vaan joutunut rasittamaan oikeata takajalkaa.

Käytiin kesällä jopa parilla tunnilla ja Astridin kurssilla. Tunneilta saatiin palautteena "kyllä siltä joskus hyvä töltti löytyy". Se sai mut harjoittelemaan ahkerasti kaikkia kurssilla opeteltuja asioita ja Sollankin alkoi lokeroimaan niitä. Välillä treeni johti turhautumiseen kun se oikea takajalka ei vain toiminut!

tästä kurssista löytyy postausta

Sitten heinäkuussa päästiin taas Ófeiguriin leirille Sollanin kera. Maanantaina Ada ratsasti sillä ainoan tunnin ja poni toimi hyvin. Mulle jopa sanottiin etää olen treenannut sitä aivan oikealla tavalla kun se nostaa hienostikkin laukat molempiin suuntiin. Tiistaina se kuitenkin alkoi. Ensimmäinen tunti oli ilman satulaa ja varustin Sollanin kuolaimettomilla ja mentiin tunnille. Huomasin heti että se ei ihan kuitenkaan kävellyt normaalisti. Kun otettiin lämmittelyraveja ja tölttejä tunsin heti että tahti oli ihan poissa ja poni selvästi ontui.. Opettajakin alkoi ihmetellä, mutta sanoi sitten tunnin lopuksi että voi olla että Sollanilla on kinnerpatti. varmuuden vuoksi Sollan seisoi loppuleirin ilman että kävi tunneilla. Harmi kun se ei päässyt taas uimaan eikä treenaamaan kunnolla. Kävin kuitenkin joka päivä harjaamassa sen ja kävelytin sitä kentällä. Sollan ontui vieläkin, mutta teki kiltisti seuraamisharjoituksia käynnissä. Onneksi muut leiriläiset ymmärsivät kuinka harmissani olin Sollanin takia ja muut tulivat myös harjailemaan ja puunailemaan sitä mun kanssa.

Pari viikkoa leirin jälkeen käytiin kuvauttamassa Sollanin jalat. Olihan siellä selvä kinnerpatti oikeassa takajalassa joka onneksi oli jo luutumisvaiheessa. olin joskus turhautuessani sen jalan epätoimivuuteen sanonut äidille: Sillä on ihan varmasti joku kasvain tai yhtä tyhmä juttu jalassa ja me ollaan niin tyhmiä ettei huomata sitä.
No, lopuksi olinkin oikeassa.. valitettavasti. Mutta onneksi sieltä löytyi epäilty kinnerpatti eikä mikään kamalampi vika.

Poni määrättiin sairaslomalle pihattoon, ja liikuntana sai olla pelkkä kävelytys riimussa ja narussa jottei poni kuitenkaan ihan jäykistyisi. Parin kuukauden levon jälkeen Ada sai mennä selkään ilman satulaa kävelyttämään. Vähitellen myös minä pääsin sinne ja satulaakin lisättiin mukaan. Edettiin kuitenkin vain käynnissä ja jumppailtiin varovasti. Ponilta kaikkosi taas kaikki lihakset, varsinkin selästä ja siksi vielä tänään käytämme romaania satulan alla koska muuten satula olisi liian leveä.
pitkän käyntiajan jälkeen kokeiltiin jo joitain pätkiä ravia. Sehän näytti aivan kamalalta ja tahti oli vähän sinnepäin.. Sollanille ja sen jalalle on annetti hurjasti aikaa, hoitoa, ja liikutusta jotta poni taas kuntoutuisi. Ennen joulua saatiin jo hieman parempia raviaskelia ja ponissa alkoi näkyä tulosta jo jonkinnäköisestä liikutksesta.

 Sollan käyttää aina kun sitä harjataan Back-on-track kinnersuojaa joka pitää kintereen lämpimänä ja edistää verenkiertoa. On se suoja jotain vaikutusta antanut kun kinner ei vaivaa edes niin paljoa pakkasella.

pakkasratsastelua

 Äskettäin ollaan alettu ottamaan tölttiaskeleita mukaan kuvioihin ja tölttiähän se on, mutta laatu on jotain puska Ö -tasoa. Tänään juuri kokeiltiin laukkaa ekan kerran ratsain heinäkuun jälkeen ja poni meni aivan mahtavasti! (tästä tulossa oma postaus)

innokkaana hommiin!

No, tässä sitä nyt ollaan. 3 vuoden jälkeen on ponilla kaikki askellajit mukana jossain muodossa ja on tysin terve kinnerpattia lukuunottamatta! Onhan meillä vielä vähän matkaa täydelliseen kuntoutumiseen, mutta annetaan jalalle aikaa ja edetään Sollanin mukaan.

1.2.2011 -> ikuisuus♥