3 vuotta onnellista kavioliittoa ♥

Tästä postauksesta saattaa puuttua kuvia/juttuja ja ne voivat olla eri järjestyksessä mutta tämän postauksen tekemissä oli muutenkin kauhea kirjoittaminen ja kuvien valitseminen. Joistain tapahtumista löytyy vielä postausta ihan blogin alkuajoilta jos kiinnostaa katsoa! :D

1.2 Sollan on ollut meillä 3 vuotta.
Sollanin kanssa ollaan ehditty kokea ylä- ja alamäkiä hurjasti ja nyt voinkin kertoa vähän meidän tarinastamme.

parin vuoden takaa

Ostimme Sollanin Ruotsista kuvien, videoiden ja monen sähköpostin perusteella. Heppa myytiin kilttinä perheponina ja siksi se on osoittautunutkin! Sollan tuli meille Ruotista 1.2.2011 noin kello 22 ja olimme koko perhe tallilla vastaanottamassa sitä.

ponia odottamassa

Vihdoin hevosrekka saapui ja ulos tuotiin ensin söpö ardenner-vuonis risteytys ja sen jälkeen maailman suloisin islanninhevonen Sollan. Ardenner-vuonis jatkoi matkaansa taas rekan mukana ja Sollan jäi meille talutettavaksi pihalle. Poni ravisteli itseään ja huuteli ihmetellessään oliko täällä muita nelijalkaisia.
Hetken jaloittelu jälkeen pääsi Sollan heti muiden luo tarhaan ja eihän siinä sen kummoisemmin käynyt kuin että tamma asteli sinne, ja vain yksinkertaisesti OLI niiden muiden pomo. :)

ekoja kuvia Sollanista

sollanin höpsö tapa aina ratsastuksen jälkeen :3

Sollan kotiutui meille nopeasti ja asettui laumaan johtaja asemaan. Kiltistihän se niitä komentaa ;)

 Ekat ratsastukset suoritettiin ilman satulaa koska satulaa meillä ei ollut sille vielä. Poni oli silloin herkin pysäytettävä ikinä ja oli tosi ihqu ratsastaa. Itse en silloin osannut päätellä mitään mistään töltin puhtaudesta, mutta jotain töltintapaista osattiin mennä. Ei ne askellajit niin tärkeitä ollu kun ei me kisaradoille meinatakkaan.  Ilman satulaa köpsöteltiin kunnes löytyi jonkinlainen satula. Sollan toimii todella hyvin kaikenkokoisilla ratsastajilla ja on oikea kultakimpale.♥

Muistan vielä sen kun käytiin Hööksissä törsäämässä kaikki lahjakortit Sollanin uusiin kamoihin. Niitä oli niin kiva valita! Pinkki niin sopii sille :3 (mun on pakko vielä ostaa sille pinkit jännesuojat maastoiluun).

Talven jälkeen koitti kevät ja ratsasteltiin Sollanilla ja tehtiin erilaisia juttuja. Kokeiltiin eri satuloita (varmaan yli 10) ja pari äidin tutuista issikkaihmisistä käv ratsastamassa sillä. Oman hepan omistaminen oli niin kivaa!

Vaikka omistettiin nyt satula mentiin vieläkin paljon ilman sitä. Päästiin myös hyppelemään pariin otteeseen.

Kun tuli kesä, meillä kävi huono tuuri. Sollanille iski kaviokuume ja koko ihana kesä meni sen toipumiseen. Sollanilla oli aikaisemmin 3vuotta sitten ollut kaviokuume, mutta kuulemma sen jlkeen ollut laitumella kesäisin ilman ongelmia..? Sollan vain paisui mahanympärykseltään ja kaikki lihakset katosivat ja ponihan näytti ihan järkyttävältä! Kaviokuume oli luultavasti tullut osittain heinästä joka oli todella sokerista ja siitä että kengittäjä oli vuollut kaviot ihanpäin puuta. Kyllähän sitä luulee että kengittäjä osaa asiansa, mutta jos ei osaakkaan? Pikkuponien vuolut olivat meneet ihan hyvin mutta Sollanin jalat oli vedetty aivan liian lyhyiksi ja kengät siihen jalkaan.  Sollan seisoi sitten omassa minitarhassaan oikean tarhan sisässä ja myös söi oman minimääräsä heinää kun muut ponit pyörivät ympärillä.
 Kaviokuumeen jo vähän helpottuessa meidät satuttiin valitsemaan Mtv3 Juniorin - Mun oma lemmikki ohjelmaan mukaan. :) Minulla ja Adalla oli molemmilla omat jaksot- Ada kertoi Ratsastajan varusteista ja minä puolestani Ponin varusteista. Jaksot kuuluivat "Ponikouluun".
Sollan oli mukana harjattavana ja varusteltavana. Ratsastin käyntiä myös vähän, mutta ponihan tökötti ihan kamalan näköistä käyntiä kaviokuumeen takia. Jaksossa myös talutin sitä ratsastamisen sijaan.

Kun pystyi poni kävelemään osallistuttiin vuoden 2011 Nikkilän Match Showhun. Kehästä tuli sininen ruusuke ja jatkoon ei päästy. Huvin vuoksihan tätä oltiin kokeilemassa. Tuomarin arvionti:Rakenne- hyvä, Käynti- hyvä, Ravi- tyydyttävä, Kokonaisuus- tyydyttävä
"Esitetty laidunkunnossa, kaviot hoitamatta, hyvät jouhet ja ilme, rauhallinen luonne"

Pulla oli aina mun silmissä ykkönen vaikka tuomari ei digannut. :) Olihan poni juuri kaviokuumeessa ollut joten ei ihme että näytti laidunkuntoiselta! XD

♥

Vihdoin alettiin saamaan ponia takaisin kuosiin ja alettiin jo ratsastella. Poni pääsi myös talutusratsuksi vuoden 2011 "Kesäriehassa" joka järjestettiin tallilla.

 Päästiin taas kokeilemaan esteitä myöhemmin syksyllä ja heppa tykkäsi kovasti!

ja hyppytyylihän oli ihan vapaa :D

Ennen talven tuloa Sollanilla kävi taas pieni kaviokuumeen poikanen, ja tällä kertaa eläinlääkäri totesi että meidän hevonen on hiilihydraattiherkkä. Aloimme heti vähitellen siirtymään vähäsokerisempaan heinään ja antamaan pienempiä heinämääriä. Nyt olimme myös löytäneet maailman parhaan kengittäjän joka ihan oikeasti tietää mitä tekee. Hän kengittää ja vuolee vieläkin kaikki hepat tallilla ja on Sollanin kavioiden pelastaja! Ensin Sollan sai tosenlaiset kengät ja niihin pohjalliset, sitten parin kerran jälkeen siirryttiin "idioottikenkiin" jotka eivät olleet sen kummoisempia kuin että kenkä oli väärinpäin kaviossa. Tämä oli ehdotonta Sollanin kavion asennon korjaamiseksi. Idiottikengistä siirryttiin natural balance  -kenkiin jotka sitten helpottivat hepan kävelyä.
Koko talvi meni muuten todella kivasti ja samoin kevät ja kesä. Kesä oli jotenkin niin outoa ja ihanaa kun oli oma heppa jolla sai ratsastaa. Olihan se koko viime kesän ollut kaviokuumeessa! Hyi, ei enää ikinä kaviokuumetta..

joitain ekoja ratsastuskertoja

 Kesällä Sollan pääsi mukaan Ófeiguriin leirille. Sollan asusteli yksin tarhassa ja yöt sisällä koska johtajaluonteesta vuoksi sitä ei uskallettu laittaa muiden tammojen sekaan. Sollan teki päivässä kaksi tuntia ja minä ja Ada ratsastimme sillä vuorotellen. Muistan että välillä häpesin poniani ihan kamalsti kun se  vain kuopi, kuopi ja kuopi kun se jotui vuorottelemaan toisen hepan kanssa ulkoilemista, ja joutui seisomaan osan päivästä sisällä. Kotonahan se on saanut olla pihatossa 24/7.

makkarapuku

 Sollanilta löydettiin siellä pikkuvikoja sieltä ja täältä eri askellajeista. huomattiin myös että sen takapää on todella heikko etupäähän verrattuna ja että oikea takajalka on jotenkin hitaampi/heikompi kuin vasen. Äidin tuttava oli jo tämän saman asian aikasemmin huomannut mutta sanoi sen kyllä "korjautuvan". Kyllä me myös kehuja leiriltä saatiin, kuten esimerkiksi espanjalaisesta käynnistä. ;) Sollan pääsi ensimmäistä kertaa elämässään uimaan järveen! Poni oli ihan innoissaan räiskyttelemässä vettä  ja menemässä järveen. Käytiin niin syvällä että vettä tuli selässä istuvan (eli minun ja Adan vuorotellen) polviin asti. Ihana  pehmoiseksi tuli sen häntä siitä järvivedestä. :D Leiriltä lähdettiin kuitenkin hyvin mielin ponin kanssa, mutta surullistahan se oli että leiri loppui..

leirikisoista :D

 Sollanin kanssa käytiin myös loppukesästä ihan estetunneilla koska sattui olemaan hyvä opettaja ja sekä ratsastaja&heppa tykkäsivät esteistä. hypeltiin kotona myös muutenvain. :)

Esteillä harjoittelimme erilaisia juttuja ja koitimme myös esteiden avulla paranataa Sollanin heikkoa laukkaa. Viimeisillä tunneilla alkoi jo hyppytekniikassakin näkyä parannusta. :)

Osallistuttiin myös vuoden 2012 Match Showhun. Tällä kertaa kotiin tuli myös sininen ruusuke, eikä päästy jatkoon. Tällä kertaa tuomarikin vaikutti tosi tylyltä.. Onkohan niillä jotain issikoita vastaan?
Tällä kertaa arvostelu oli: Rakenne-hyvä, Käynti-hyvä, Ravi-hyvä, Yleisvaikutelma- tyydyttävä
"Saisi olla enemmän massaa"

Siis mitä? Mä tuun tonne hevosen kanssa joka tasan on linjoissa ja viimevuonna ku sanottiin että laidunkunnossa niin seuraavalla kerralla saisi olla enemmän massaa..?
Tänävuonna järjestettiin "syysrieha" jossa Sollan oli talutusponina. Silloin heppa teki tosi pitkän päivän ja oli niin kiltisti vaikka kaikki pikkulapset hääräsivät ympärillä. Sollan äänestettiin silloin tallin kolmanneksi parhaaksi poniksi. :D

molemmat kuvat eri vuosien Showsta (agility)

ohjasajo

Seuraava talvi meni meillä mukavasti hiihtoratsastellen ja tehden kaikkea kivaa hurjan isossa lumihangessa!

ehkä edustavin kuva ikinä!!

 Treenailtiin koko talvi ja kevät ahkerasti ja poni toimi muuten hyvin, mutta sillä oli vieläkin oikea takajalka todella heikko. Sollan nosti väkisinkin vasemman laukan ja meni sitä vaikka vastalaukkaa kunhan se ei vaan joutunut rasittamaan oikeata takajalkaa.

Käytiin kesällä jopa parilla tunnilla ja Astridin kurssilla. Tunneilta saatiin palautteena "kyllä siltä joskus hyvä töltti löytyy". Se sai mut harjoittelemaan ahkerasti kaikkia kurssilla opeteltuja asioita ja Sollankin alkoi lokeroimaan niitä. Välillä treeni johti turhautumiseen kun se oikea takajalka ei vain toiminut!

tästä kurssista löytyy postausta

Sitten heinäkuussa päästiin taas Ófeiguriin leirille Sollanin kera. Maanantaina Ada ratsasti sillä ainoan tunnin ja poni toimi hyvin. Mulle jopa sanottiin etää olen treenannut sitä aivan oikealla tavalla kun se nostaa hienostikkin laukat molempiin suuntiin. Tiistaina se kuitenkin alkoi. Ensimmäinen tunti oli ilman satulaa ja varustin Sollanin kuolaimettomilla ja mentiin tunnille. Huomasin heti että se ei ihan kuitenkaan kävellyt normaalisti. Kun otettiin lämmittelyraveja ja tölttejä tunsin heti että tahti oli ihan poissa ja poni selvästi ontui.. Opettajakin alkoi ihmetellä, mutta sanoi sitten tunnin lopuksi että voi olla että Sollanilla on kinnerpatti. varmuuden vuoksi Sollan seisoi loppuleirin ilman että kävi tunneilla. Harmi kun se ei päässyt taas uimaan eikä treenaamaan kunnolla. Kävin kuitenkin joka päivä harjaamassa sen ja kävelytin sitä kentällä. Sollan ontui vieläkin, mutta teki kiltisti seuraamisharjoituksia käynnissä. Onneksi muut leiriläiset ymmärsivät kuinka harmissani olin Sollanin takia ja muut tulivat myös harjailemaan ja puunailemaan sitä mun kanssa.

Pari viikkoa leirin jälkeen käytiin kuvauttamassa Sollanin jalat. Olihan siellä selvä kinnerpatti oikeassa takajalassa joka onneksi oli jo luutumisvaiheessa. olin joskus turhautuessani sen jalan epätoimivuuteen sanonut äidille: Sillä on ihan varmasti joku kasvain tai yhtä tyhmä juttu jalassa ja me ollaan niin tyhmiä ettei huomata sitä.
No, lopuksi olinkin oikeassa.. valitettavasti. Mutta onneksi sieltä löytyi epäilty kinnerpatti eikä mikään kamalampi vika.

Poni määrättiin sairaslomalle pihattoon, ja liikuntana sai olla pelkkä kävelytys riimussa ja narussa jottei poni kuitenkaan ihan jäykistyisi. Parin kuukauden levon jälkeen Ada sai mennä selkään ilman satulaa kävelyttämään. Vähitellen myös minä pääsin sinne ja satulaakin lisättiin mukaan. Edettiin kuitenkin vain käynnissä ja jumppailtiin varovasti. Ponilta kaikkosi taas kaikki lihakset, varsinkin selästä ja siksi vielä tänään käytämme romaania satulan alla koska muuten satula olisi liian leveä.
pitkän käyntiajan jälkeen kokeiltiin jo joitain pätkiä ravia. Sehän näytti aivan kamalalta ja tahti oli vähän sinnepäin.. Sollanille ja sen jalalle on annetti hurjasti aikaa, hoitoa, ja liikutusta jotta poni taas kuntoutuisi. Ennen joulua saatiin jo hieman parempia raviaskelia ja ponissa alkoi näkyä tulosta jo jonkinnäköisestä liikutksesta.

 Sollan käyttää aina kun sitä harjataan Back-on-track kinnersuojaa joka pitää kintereen lämpimänä ja edistää verenkiertoa. On se suoja jotain vaikutusta antanut kun kinner ei vaivaa edes niin paljoa pakkasella.

pakkasratsastelua

 Äskettäin ollaan alettu ottamaan tölttiaskeleita mukaan kuvioihin ja tölttiähän se on, mutta laatu on jotain puska Ö -tasoa. Tänään juuri kokeiltiin laukkaa ekan kerran ratsain heinäkuun jälkeen ja poni meni aivan mahtavasti! (tästä tulossa oma postaus)

innokkaana hommiin!

No, tässä sitä nyt ollaan. 3 vuoden jälkeen on ponilla kaikki askellajit mukana jossain muodossa ja on tysin terve kinnerpattia lukuunottamatta! Onhan meillä vielä vähän matkaa täydelliseen kuntoutumiseen, mutta annetaan jalalle aikaa ja edetään Sollanin mukaan.

1.2.2011 -> ikuisuus♥